Kuvatulvaa ja tarinointia Atlantin toiselta puolelta

Kaks viikkoa sitten perjantaina heräsin aikasin aamulla, jotta kerkesin vielä vääntämään viikon vikan salitreenin ennen kuin piti suunnata kohti lentokenttää ja aurinkoa. Vuorossa oli takareidet, pheba, pohkeet ja vatsa.

Syvää jalkaprässiä ja jalkojen koukistusta pallolla, takajalat kiittää!

Treeni oli oikein jeba ja kotiin päästyäni oliki sit hirvee kiire syödä ja pakata vielä viimesetkin kamat. No aikatauluhan tietysti vähän petti ja piti tehdä viime hetken muutos suunnitelmiin: bussin sijaan taksilla kentälle.

Ennen reissua kyselin prodepatukkavinkkejä ja laitoinkin sit vielä samana iltana Fitnesstukulle tilausta menemään peukut pystyssä, että paketti tulee ajoissa. Kaverin suosituksesta tilasin Goodlifen Caramel Coco -patukoita laatikollisen ja omasta mielenkiinnosta otin myös yhden irtopatukan maussa Coconut Dream. Molemmat oli tosi hyviä, mun poikaystäväkin, joka ei yleensä patukoista niin välitä tykkäs ihan hulluna noista Caramel Cocoista :) Ite taas tykkäsin ehkä enemmän Coconut Dreamistä. Suosittelen! Prodepatukat oli muuten ihan loistoveto, jos pieni nälkä yllätti. Mut pakko kyl jakaa tekemäni note-to-self: Suklaapäällysteiset patukat tuppaa sulamaan auringossa. ÄLÄ siis ota niitä evääksi biitsille! :D

Patukoitten ohella pakkasin laukkuun palkkaria minigrip-pussitettuna valmiiksi annoksiksi sekä tottakai joka aamulle instant puurot. Eihän puurohirmun päivä lähde kunnolla liikkeelle ilman aamupuuroa! Jenkkeihin saavuttaessa niillä kuumottavilla rajamiehillä käväs pieni hymynkare suupielissä kun kerroin, että mulla on omat puurot mukana. Yks niistä jopa komppas mua toteemalla, että tykkää itsekin kaurapuurosta!

Lennettiin Miamiin New Yorkin kautta ja saavuttiin perille myöhään illalla. Napattiin taksi lentokentältä hotellia kohti ja taksikuski oli aivan hukassa (eikä, kuten myöhemmin huomattiin, todellakaan ollut ainoa laatuaan. Kyllä taksikuskit Suomessa vaan osaa asiansa!)

Aamulla hotellin aamupalalle päästyämme, huomasin ilokseni, että omat puurot säästyy ainakin toistaiseksi:

Oli kaurapuuroa tarjolla ja tässä kuvassa ei kunnolla näy kupin tekstiä joka kuului:

I hearty oatmeal.

Raejuustoa en valitettavasti saanut sekaan, mut banaania kuitenkin :)

Koska aamupala on päivän tärkein ateria, niin tässä lisää aamupalakuvia matkan varrelta:

Paratiisisaaren ekan aamun huonepalveluaamiainen parvekkeella

 

Mulla fit pancakes ja valkuaista ja vieruskaverilla ei-niin-fit pancakes feat. pekonia yms :D

Tilasin huonepalvelusta lautasen, lusikan ja suolaa puuroani varten and this is what I got. Palvelu pelaa!

Oltiin Miamissa vaan siis yks kokonainen päivä ja oltiin jo etukäteen arvottu Key Westin ja Evergladesin luonnonpuiston kesken. Näistä Everglades vei pidemmän korren ja huristeltiin vuokra-autolla kattomaan alligaattoreita.

Ensin löydettiin yks. Sit nähtiin muutamia lisää uimassa. Kunnes...

 

Yks kaks niitä olikin koko jengi koossa!

Sit koittikin jo vihdoin se päivä, kun suunnattiin reissun pääkohteeseen: Ihanalle Curaçaon paratiisisaarelle! Sitä ennen tehtiin vielä täsmäisku Dolphin Mallille. Täsmäisku sen takia, että mä olin jo kotona merkannut tärkeimmät kaupat kartalle, jonka avulla sit kiidin pitkin Miamin isoimman outlet -ostoskeskuksen käytäviä. Aikataulullisten syiden takia (ansiosta?) onnistuin pitämään kukkaron nyörit kohtuu tiukalla ja mukaan tarttui Niken treenipopot, DKNY:n kello ja DKNY:n lompakko.

Curaçaolla ehdin vetämään kaks salitreeniä ja aamulenkkiä sekä pelaamaan kertaalleen tennistä ennenkuin perinteinen lomaflunssa iski. Mikä ihme siinä onkin, että heti ku vähän höllää ja vaihtaa vapaalle niin nuhapirulainen saapuu ilahduttamaan läsnäolollaan? Kuuntelin kroppaa ja maltoin jättää treenaamisen terveemmille samalla ku ite keskityin nauttimaan muista aktiviteeteista, kuten poolilla ja biitsillä makoilusta, saaren ympäri kruisailusta, saaren korkeimmalle (ainoalle?) vuorelle kapuamisesta, snorklaamisesta ja retkestä lähellä sijaitsevalle autiolle, valkoisen rantaviivan omaavalle paratiisisaarelle, Klein Curaçaolle.

Loppuun vielä se otsikossa lupaamani kuvatulva:

Tennistäkin ehdittiin vikana päivänä pelata vielä toistamiseen ennenkuin haaveri-Laura oli taas vauhdissa ja sai sekoilullaan hotellin johdonkin liikkeelle! En kehdannu sanoa et sain haavan kun seisoin käsillä ja rämähdin altaaseen, vaan kaunistelin tarinaa vähän ja kerroin leikkineeni altaassa :)

Kysykää / kommentoikaa jos haluatte tietää tarkemmin Curaçaosta tai reissusta tai jos postaus muuten herätti jotain ajatuksia. Sana on AINA vapaa muuallakin kuin yksityisviesteissä!